Ylläs tarinoin ja kuvin

17/11/2014

Tunnelmia hämärän rajamailta Äkäslompolosta ja laskevan kuun valossa Pallasjärveltä. Näin kaamoksen alla pimeyden tulo kirpeän kirkkaassa pakkassäässä on värien ja valon leikkiä jota täydentää mitä erilaisimpien äänien kaiku ympäröivästä luonnosta. Jossain haukkuu koira, tuolla lyötiin ovi kiinni, kaukaista puheensorinaa ja alla oleva jää paukkuu kuin suunnatonta alasinta koputeltaisiin valtavalla vasaralla. Ajatuksesi kääntyvät menneeseen aikaan. Mietteliäänä katsot hiljaisena seisovaa Kentän taloa jonka ikkunoista on sukupolvia katsottu samaa näytelmää kuin minä nyt. Nyt ikkunat katsovat minua pimeinä, kylmästä kuuraisena kuin kertoen että vaikka ihmisen toimet pihapiirissä ovat vaienneet niin luonto ei näytelmäänsä lopeta. Tämän pinkin, sinisen ja turkoosin hetken äänineen kun saisi vangittua purkkiin vaiteliaan Kentän talon kera ja vaikka Piccadilly Circuksella esitettyä niin mitähän miettisi metropolin asukas. Pysähtyisikö hän kuin minä nyt ja tulisiko hänelle mieleen samat ajatukset kuin minulla kotikylässäni. Katoavaista ohi kiitävää on kaikki vain. Kaikki mitä ihminen olet tehnyt jää joskus taakse, suurimmatkin metropolit, m***a katukivien välistä ponnistava pieni verso on se joka kaiken haltuun ottaa jos sinä ihminen vain irti päästät. Voisin sanoa, että mitä enemmän kameran linssin takana aikaa vietän niin voin tuntea sen voiman mitä luonto meille välittää aina vaan syvemmin. Se pistää mietteliääksi ja se laittaa ajattelemaan, että mitähän arvoja tässä pitäisi puolustaa. Viime perjantai-iltana Äkäslompolossa ja torstaiyönä Pallasjärvellä.

09/11/2014

Tässä lisää tunnelmia Kyrön paliskunnan poroerotuksesta noin kuukausi sitten. Viime päivityksestä on vierähtänyt aikaa ja tässä välillä olemme saaneet ihailla niin loistavia revontulia kuin perinteiden jatkumista myös Muonion paliskunnan Lamumaan aidalla. Kameran linssin takaa asioita katsoessa tulee tunne että juureni ovat tässä. Historiaa ajattelen kunnioituksella, tätä päivää vaalin ja tulevaisuudella koen olevan merkitystä. Kuunnellessani poliitikoita joiden mielestä kaikki ajatukset perinteisten elinkeinojen ja luonnon säilyttämisestä ovat vain Lapin säilyttämistä suurena reservaattina koen anteeksi vaan loukkaaviksi. Jos meillä paikallisilla usko tulevaisuutemme on vahva jo näillä eväillä niin miksi elinympäristöämme pitäisi muuttaa. Suunta joka ei ole meidän valinta vaan politiikan kabineteissa ja investorien myyntipuheissa määritelty ei voi olla perusta tulevaisuuteen. Näin on hyvä ja lapset kirnussa kertoo, että elämällä on sisältöä joka kantaa ja kestää. Kiitos tyttöjen vanhemmille, että saan nämä kuvat jakaa eteenpäin.

19/10/2014

Tällä sivustolla jaan satunnaisesti satunnaisia otoksia luonnon ja ihmisten elämästä Lapissa. Viime viikon tiistaina ihailimme todella maagisia revontulia pitkään aikaan. Värien voimakkuus ja esiintyminen eteläisellä taivaalla oli jotain mitä jokaisen pitää itse kokea. Toiset kokee revontulet pelottavina, m***a minulle se on aina tilaisuus ajatella suuria ja miettiä kuinka pieni ihminen olet tässä luomakunnassa. Saman päivänä vierailin Kyrön paliskunnan erotuksessa Raattaman lähellä ja mieleen palautui voimakkaana lapsuuden muistot Martti enosta ja poromiehistä kuinka he pitivät kortteeria Martin talossa. Siinäkin on vähän samaa kuin revontulissa, jos et itse ole aistinut sitä tunnelmaa ja ihmisten asennetta luontoon, sitä on vaikea kuvailla. Isoja karskeja miehiä joille kairat ja korvet olivat toinen koti ja niiden antimet heidän leipänsä ja toimeentulonsa. Sanonta heikot jää elon tielle ja jätkä sen kuin porskuttaa pitää hyvin paikkansa kun muistelee noiden raavaiden miesten asennetta elämään. Nuoruudesta muistan kuinka kerran eräs paliskunnan suurimpia ja vahvimpia, kirjaimellisesti, poroisäntiä nappasi minua olkapäästä kiinni pienessä tuiskeessa. Ote oli kuin rautapihdit olisi lyöty kiinni. Samalla otteella kirnussa lähtee poro viimeiselle matkalleen tai saa armon vielä vuoden tuottaa tuloa isännälleen. Näitä ja monia muita tarinoita Lappi on täynnä ja yhden ihmisen elämä ei riitä niitä kaikkia tallentamaan. Olen kiitollinen, että saan nykyajan keinoin edes pienen piirun niitä valaista omista kokemuksistani ja muistoistani. Toivotaan, että päättäjät ymmärtäisivät Lapin ja sen tarinoiden arvon myös seuraavassa hallitusohjelmassa. Veljeily globaalin suurteollisuuden kun näyttää olevan vielä arvaamattomampaa kuin kiimainen hirvas rykimäaikaan metsässä

28/09/2014

Viime päivien tunnelmia ensilumesta revontuliin ja poron vasan karuun kohtaloon. Tänään aamusta nousin Pyhätunturille vähän auringon nousun jälkeen. Oli kiehtovaa huomata miten alhaalta tuleva valo ja nouseva aamun kaste muotoilivat maiseman ihan toiseksi kuin kirkkaassa keskipäivän valossa. Olen harjoitellut kulkemista maaston merkkien mukaan ja kulku vastavaloon aamusumun aikaan onkin varsin inspiroivaa. Kelo josta pitää kääntyä onkin aamusta ihan musta tai tuossa onkin ihan selvä kumpare mitä olet pitänyt vain pienenä töyssynä kankaalla. Näin ne varmaan entisajan ihmisetkin kulkivat luonnossa kun karttaa tai kompassia ei ollut. Havannoiden ja muistijälkien kautta reittinsä löysivät eteenpäin kunnes ajan kuluessa syntyi polku. Minulla on muutama reitti Pyhätunturille ja paikoin voin vieläkin löytää merkkejä esi-isien kulkemisesta. Tuossa on mäntyyn kaiverrettu EÄ, olisiko Einari Äkäslompolo ja tuossa on lyöty aihkin kylkeen kirveellä poikkiviiva. Mihinköhän kulkija siitä merkistä kääntyi. Pyhän länsilaidalla menen aina ylös tiettyä reittiä ja samaa käyttävät myös porot riippuen säästä. Mikäli on tulossa lämmin yö tai lämmin päivä niin porot tavoittaa aina sieltä ja jos ilma kylmenee niin porot pysyvät puurajan alapuolella. Löysin viime viikolla ilmeisesti ahman, suden tai ilveksen tappaman poron vasan ja tänä aamuna jäljellä ei ollut kuin painauma maassa. Vasan oli ilmeisesti kaapannut matkohinsa karhu tai sitten kotka kun mitään raahautumisjälkiä en löytänyt. Näin toimii luonnon puhtaanapito.

16/09/2014

Tunnelmia viime perjantain ja lauantain väliseltä yöltä Pallasjärveltä. Näitä kuvia ottaessa ja jälkeen päin katsellessa tulee mieleen valtava kunnioitus maailmankaikkeutta ja luontoa kohtaan. Samalla lailla kuin me haaveilemme vaikka Afrikan savanneilla tai Australian suurelle koralliriutalla käynnistä niin miljoonat ihmiset maailmassa haaveilevat revontulien näkemisestä. Edes kerran elämässään. Muistan kuinka lapsuudessa talven matkailusesonki kesti helmikuusta huhtikuuhun ja kesäisin Kilpisjärven tien täytti lukemattomat lähinnä saksalaiset autot matkalla kohti pohjoista Nordkappia ja keskiyön aurinkoa. Revontulista puhuttiin ja ne tiedettiin, m***a ne pidettiin niin normaalina osana elämää kuin vaikka joka syksyinen perunoiden nosto tai keskiyön aurinko. Ei ne meitä paikallisia paljon hätkäyttänyt. Niitä kyllä ihmeteltiin joskus ja vanha kansa kertoi uskomuksiaan. Nyt revontulet ovat kaikkien huulilla ja sosiaalisen median ja digikuvauksen myötä yön tulokset ovat heti kaikkien saatavilla. Lapin elämyksistä on tullut globaalisti yhteinen kokemus johon halutaan samaistua. Miten olisi vaatimaton slogan Lapille. Portti Avaruuteen, Gateway to the Universum.

04/09/2014

Pohjoisen ulottuvuuden henkinen ja aineeton voimavara on jotain elämää suurempaa. Kuinka moni eurooppalaisen miljoonakaupungin asukas vaihtaisi paikkaa kanssani näiden tunnelmien edessä. Olen etuoikeutettu. Pallastunturit viime lauantaina.

01/09/2014

Pojat teki pienen retken viime lauantai-iltana Pallas-Hotellilta Raattaman Vuontispirtille. Kilometrejä kaikkine toikkaroihneen reippaasti yli 20:n. Sää oli kaunis, iltapäivän jopa väliin helteinen auringonpaiste vaihtui auringonlaskun kultaisiin hetkiin kunnes hämärä ja pimeys saavutti meidät. Silloin olimme jo turvallisesti Vuontispirtille vievän polun päässä ja ei tarvinnut pelätä katkovansa nilkkoja tunturin kivikossa. Ystävämme Raattaman taksimiehet petti meidät taas, m***a Peltovuomasta löytyi apu ja Keskitalon taksi toi meidät takaisin. Pentin tarinoita kuunnellessa tälläisten "turistien" ajatukset palasivat maanpinnalle. Ei poroelon pito ole helppoa, jos talvella ei hanget jäädy niin kuuman kesän räkkä syö vasoilta silmätkin päästä. Poroja tunturissa riitti, uhittelevista urhoista, vauhkoon vaamiin vasan kanssa. Rihmakurun kodalla tupsahti emä ja vasa melkein syliin nuotiopaikalla. Levottomasti pari käyttäytyi liekö joku peto hätyytellyt vai kiimassa oleva hirvas tokkaansa jo keräillyt. Neljän aikaan lähdimme hotellilta ja puolen yön aikoihin olimme autolla takaisin. Terveisiä vaan Raattaman takseille. Toinen sentään soitti takaisin yli tunnin kuluttua soitostani, m***a silloin olimme jo Pentin lämpimässä autossa. Toinen jotain yhteyshenkilöä yritti tavata puhelimessa, m***a ilmassa oli vissiin sen verran alkavan hirvenpyynnin liikutusta ettei terveellä kuulolla selvää saanut. Lapissa on taikaa ja kulkija kun on avoimella mielellä niin yhden ikävän korvaa tarinat vaikka Näkkälän paliskunnan elämästä.

24/08/2014

Lommoltunturilta eilisiltana. Alhaalta tulee auringon viimeiset säteet vaikka hämärään tuloon on vielä tovi. Toinen toistaan mielenkiintoisempia kuvauspaikkoja tulee jatkuvasti vastaan kuten tämä pieni lampi Lommoltunturin länsilaidalla. Mielessä huomaan kelaavani miltähän tuokin paikka näyttäisi vaikka syysaamuna juuri auringonnousun aikoihin kun usva ja aamun kaste kuorruttavat maiseman tai kun keskiyön auringon säteet kurkistavat Pallaksen Lumikeron takaa. Auringon laskuun asti ihastelin maisemia ja haistelin tunnelmaa kunnes hiljainen hämärä otti kaiken haltuunsa. Yksinäinen poro ohitti minut ylärinteessä täysin tietämättömänä olemassa olostani. Huomaat olevasi osa luontoa kun sinusta tulee tarkkailija eikä kohde jota seurataan. Siinä sitten laskiessa törmää alas autolle mietin, että missähän ne toissapäivänä Muotkavaarassa nähdyt nallet luurailevat. Ihminen menee metsässä kuin norsu posliinikaupassa joten varmaan jonkun kohde sitä liikkuessaan aina on. Kuin varmuuden vuoksi kopauttelin jalustalla puiden kylkiin aina silloin tällöin. Pieni hikihän näissä iltatoimissa tulee ja auton mittari näytti + 6 astetta perille saavuttaessa. Auton keula kohti Pallasjärveä ja illan hämärässä otin pienet iltauinnit Pallaslompolon veneen laskupaikalla. Katsellessani hämärän sävyjä ja lompolon tummaa tyyneä pintaa mietin, että ihminen mitä sinä murehdit kun elämä on näin kerta kaikkisen kaunista.

15/08/2014

Kuun siltaa Kesänkijärvellä ja ukkonen vyöryy lännestä kohti Äkäslompoloa eilen illalla. Keskiyön aurinko on muisto vain tältä kesältä, m***a saapuva hämärä tekee illoista omalla tavallaan jopa vielä kauniimpia. Eilinen ukkosrintaman nousu lännestä oli kiehtova, m***a myös pelottava. Kun ympärillä on vain paljas tunturin laki niin olo on tosi alaston. Kaukana horisontissa leimuavat salamat ja tummien pilvien vyöry pisti nopeasti poistumaan puurajan alapuolelle. Kaukaisuudesta kuuluikin jo sitten ensimmäiset jyrähdykset ja takaraivossa jo jyskytti koska ensimmäinen salama iskee maihin. Kun kerran on ukkosen tunturissa kokenut niin kyllä pelko on päällimmäisenä kaikista tunteista. Se jyräys ja se kaiku on jotain mitä ei voi sanoin kuvata. Onneksi tällä erää sitä ei sitten tullut Ukkosrintama ohitti kylän ja Äkäslompolojärven rannalta ihailikin leimuvaa taivasta jossain Kukaksen takana.

14/08/2014

Jounin kauppa on kaikille tuttu käyntipaikka. Äkäslompolo.fi-sivustolla on Valokuvissa uusi sivu Jounilasta eli Jounin kaupasta ja sen pitäjistä.
http://www.xn--kslompolo-u2ab.fi/valokuvia/kylan-ihmisista/jounila.html

Jounila on Tuure Kaulasen ja Fredrika Äkäslompolon pojan Jouni Kaulasen perheen koti ja samalla myös kylän kuuluisa kauppa.

07/08/2014

Elämää Lapin yössä. Tunnelmia Pallasjärveltä viime yöltä. Lämmin ilmavirta hivelee ihoasi ja tunnet kuinka kesäyön onni on omanasi. Jos tästä kesästä ei saa voimia talven yli jaksamiseen niin ei sitten mistään. Tähän kuvasarjaan kun vielä olisi saanut rannalla toikkaroineen poron niin fiini hoito olisi ollut. Tästä on hyvä kääntää lehti syksyä kohti ja parin viikon päästä voi alkaa jo tähyilemään ensimmäisiä revontulia. Valokuvausharrastuksen myötä jokaisessa vuodenajassa on jotain erityistä ja kaikki odottaa samalla lailla. Mikäli suosikit pitäisi nimetä niin kyllä ne varmaan ovat revontulet, poron vasat ja keväisin karhun jälkien hakeminen, "vuottaminen" kuten Lapissa sanotaan. Maailmankaikkeus, uusi elämä ja villi raaka luonto ovat asioita mihin me ihmiset onneksi emme pysty vaikuttamaan vaan olemme tässä ajan virrassa sivustakatsojia vaikka niin mielellään itsemme luomakunnan herrana näkisimme. Äiti sanoi aina, että herra se on herrallakin ja kyllä Putinkin toivoo, että eräät eivät hänelle koskaan soittaisi.

15/07/2014

Tässä tämän kesän viimeiset keskiyön auringon kuvat. Tunnelmakuva eilisiltana Keimiöniemen kalamajoilta. Satunnainen kulkija pitää nyt pienen tauon ja palailee taas elokuun 5:n päivän tienoilla. Joten näihin kuviin ja tunnelmiin hyvää kesää. Toivotaan, että ukkosmyrskyt kuten tänään Äkäslompolossa eivät helteitä lopettaneet vaan poutapilvet ja aurinko suosivat meitä vielä tovin. Elokuulla voimme jo alkaa pikku hiljaa katselemaan ensimmäisiä revontulia iltojen pimennettyä. Voikaa hyvin.

13/07/2014

Kuvia Äkäslompolon kylältä pari yötä sitten ja sitä edelliseltä yöltä Pallastunturilta. Tarkemmin sanottuna Taivaskeron ja Pyhäkurun välimaastosta. Viime päivien helteet vievät ajatúkseni lapsuuden kesiin ja ukkosmyrskyihin, jotka pienen pojan mielestä olivat jotain yliluonnollista. Puhelimet lensivät seinästä, lieskat löivät tiskipöydän kannesta ja kun salama löi maahan yleensä tunturipalossa tai Kaulavaarassa niin tiesi, että Ukko ylijumala oli tosissaan eikä meinannut. Muistan myös kuinka veljeni Veli oli aikoinaan palovartijana Ylläksen huipulla olevassa pikku majassa. Erään kerran kävin siellä isän ja äidin kanssa ja ihmettelin kuinka joku voi olla tuolla huipulla kaikkien noiden myrskyjen armoilla. Olen kerran joutunut ukkosmyrskyyn Lumikeron päällä ja kun tanner tärisee ja taivas salamoi niin huipullla ei kauaa ilman suojaa olla. Puurajaan mennään ja vauhdilla, m***a ei sen suurimman puun alle. Veljeni oli minua 8 -9 vuotta vanhempi ja ihailin hänen kalamiehen taitojaan yli kaiken. Eräänkin kerran lapsuudessa aamulla herättyämme keittiön täytti tuoreen kalan tuoksu ja tuliaisina oli aina kunnon taimenia tai harjuksia. Ei mitään pikkukaloja vaan jopa 5-6 kiloisia vonkaleita. Johtuuko iästä vai muuttuvan maailman hullutuksista m***a tavan takaa huomaan peilaavani nykyhetkeä elettyyn elämään ja menneeseen. Sateenkaari Tanon talon yllä edustaa minulle suurta uskoa tulevaan ja hirvaat laskevan auringon valossa sidettä menneeseen. Tulevaisuuteen katselen nöyränä ja mennyttä muistelen kunnioituksella, sieltä minunkin eväät tähän päivään ja huomiseen ovat tulleet.

09/07/2014

Elämää yöttömässä yössä. Kuvia vasan leikkuusta viikko sitten Latvavuomassa. Mennyt viikko on ollut poromiehille kiireistä aikaa ympäri Lappia. Lueskelin tuossa Lapin äänitorvea Lapin Kansaa ja silmään pisti kuinka kovasti Lappiin kaivataan tämänkin aviisin toimesta uusia työpaikkoja ja halajataan suuria teollisia työnantajia. Yksinäinen luonnossa kulkija ei voi kuin ihmetellä tätä poliitikkojen ja virkamiesten himoa väkisin luotuihin työpaikkoihin kun olemassa olevista resursseista saisi jatkuvaa ja kestävän pohjan työllisyyttä, m***a kun ei. Yhä enemmän soi päässäni erään sveitsiläisen yhteistyökumppanin kommentti, että vähemmän on enemmän ja kestävä kehitys on hänen asiakkaiden arvo numero yksi. Hänen on vaikea ymmärtää suunnitelmia kymmenistä tuhansista vuodepaikoista eri hiihtokeskuksissa kun Lappi omaa perinteitä ja asioita joita suurin osa ihmisistä ei koskaan tulee elämässään kokemaan. Kaupungit ovat saastuneita ruuhkaisia ja terveystietoisuus ihmisillä lisääntyy. Ihmiset näkevät oman elinympäristönsä rappion. Seudut kuten Lappi, Alaska tai Siperian valtavat erämaat edustavalle heille jotain suurempaa mistä hekin haluaisivat pienen siivun elämänsä aikana nauttia. Kuka kertoisi tämän virkamiehille ja poliitikoille ja uusien pykälien luomisesta siirryttäisiin vaalimaan elinympäristöä. Luomaan Suomesta ja Lapista "Sveitsiä" jossa rikkaus ei tarkoitaa kultaa pankkiholveissa vaan hyvin hoidettua säilytettyä ympäristöä joka tarjoaa työtä kaikille ja vakaan yhteiskunnan.

07/07/2014

Ei muuta kuin ensi vuonna mukaan kaikki kynnelle kykenevät. Fiini hoito ei voi muuta sanoa.

Ensimmäinen Hullun Polkasu veivathiin 3.-6.7 2014! Reissu oli ikimuistoinen!

02/07/2014

Elämää kesäyössä. Viime yön vasan merkinnästä tunturien takaa, toissayöltä Pallastuntureilta ja viikonlopulta Särkitunturin laelta. Kesäyön valo, äänimaailma ja tunnelma on jotain ainutlaatuista. Olen oppinut ymmärtämään nyt myös ulkomaalaisia kun he kertovat valon Lapissa olevan jotain poikkeuksellista mitä muualla ei tapaa. Pyöräillessäni kotiin viime yönä Latvavuomasta oli pakko pysähtyä ihastelemaan valon ja varjojen leikkiä Kesänkijärven ja Kellostapulin ympäristössä. Maisema muuttui hetki hetkeltä ja yön aurinko valaisi Kellostapulin rinteet jotka muulloin ovat enimmäkseen varjossa. Taas uusi kuvauskohde löytyi ja yksi valvottu kesäyön jälleen edessä, jos ei tänä kesänä niin seuraavana.

26/06/2014

Kotitunturi keskiyön auringon valossa pari yötä sitten kuvattuna etelästä. Nämä maisemat varmaan olivat se innostuksen lähde Äkäslompolon suvun esi-isälle Daniel Danielssonille tai Taneli Tanelinpojalle vuoden 1748 paikkeilla muuttaa Äkäslompoloon Jarhoisista. Nykyisen Tanon talon paikkeille hän rakensi kylän ensimmäisen talon ja siitä alkoi tämän suvun tarina. Mikä olisi parempi kirkon paikka kuin missä Pyhän Laurin kappeli sijaitsee. Ympyrä sulkeutuu ja uusi elämä alkaa samoilla sijoilla mistä suvun tarinakin kerran alun sai. Ylläs on ollut maamerkki satoja vuosia kulkijoille ja voi vain kuvitella mitä alikojen alussa ihmiset miettivät kohdatessaan tämän saman näyn. Kuvaavaa tuntureiden taiasta on keskustelu tässä taannoin erään seudun vanhimman kanssa jota pidän näkijänä muustakin syystä kuin vanhojen porosukujen jälkeläisenä. Mainitessani erään tunturin ja ajatukseni siitä hän katsoi minua silmiin metsämiehen katseella ja totesi, että anna tunturin olla rauhassa. Ajatukseni jätän kertomatta jotten taikaa rikkoisi. Ehkä joskus kun on minun vuoroni sen luotetulle kerron jotta meidän ihmisten kunnioitus näitä ikiaikaisia luonnon mestariteoksia kohtaan säilyisi myös seuraavilla sukupolville.

23/06/2014

Juhannus 2014 tunnelmakuvia. Juhannuspäivä kääntyy keskiyöksi Velhoniemi majan ikkunasta katsottuna, Pyhäjärvi eilen illansuussa ja Kukkolankoski Juhannusaaton aattona. Todellisuus oli vähän toista kuin mitä kuvat kertovat, m***a positiivisena ihmisenä haluan muistaa vain aurinkoiset hetket tästä juhannuksesta. Juhannus oli kylmin miesmuistiin ja taivaalta tuli välillä niin vettä, lunta kuin rakeitakin. Harmaan kelin ahdistamana suoritin aattona illansuussa noin 18 km:n vaelluksen Äkäslompolosta Kotamajan kautta Pyhäjärvelle. Ilma oli happirikas, pitkospuut liukkaita ja ei puhettakaan että kamera olisi kannattanut esiin kaivaa. Yksi tuhoutunut kamera tälle kesälle riittää. Kolmen tunturin kurussa luonto näytti kaiken voimansa raivoisan tuulen ja erilaisten sade- ja räntäkuurojen merkeissä. Hiljainen kulkija kiitti mielessään nykyvaatteiden teknologiaa. Ilman kunnollista golffareidenkin käyttämää sadeasua homma olisi ollut tuhoon tuomittu ja flunssa varma juttu. Pyhäjärven kämpällä olikin sitten kuin kutsusta piisissä valmiit valkeat ja hämmentynyt pariskunta joka oli hakenut toisiaan tovin kaatosateessa. Toinen oli ymmärtänyt toisen tarkoittavan ihan toista ja sitten parin kertaan kävellyt kämpältä autolle ja takaisin ennen kuin pari löytyi. Luonnossa ei kannata yrittää ymmärtää toista vaan selkokielellä ilmaista aikomuksensa muuten homma voi mennä enemmänkin kuin episodiksi kuten pariskunnan miehenpuoli homman nimesi.

07/06/2014

Kuten lupailin tässä tunnelmia viime viikon iltalenkiltä Pallakselta Vuontispirtille. Valehtelisin jos väittäisin etten kokenut suurta tyydytystä ja mielihyvää näin kauniin luonnon keskellä. Ihmiset kyllä Lapin kesä on oikeasti kaunis. Vieläkin voin kuulla korvissa tunturipurojen kohinan.

04/06/2014

27/05/2014

Tunnelmia Ylläkseltä viikko sitten. Nyt lumet ovat sitten jo pois ja Äkäslompolo järvikin jääpeitteensä pois luovuttanut. Edessä ihanat helteiset kesäpäivät ja -yöt eikä liioin myöskään mitään päivä- tai yöjärjestystä vaan leppoisaa oloa Lapin kesästä nauttien. Kotiseutuni tarjoaa maisemia ja tunnelmia ihailtavaksi vuoden ympäri ja myös tarinoita joita kuulee niin poroaidoilla kuin vanhoilta tutuilta turisteilta vuosikymmenien takaa. Kaikkea ei voi vieläkään kertoa kun siveellisimmillä voisi posket punastua tai lakia kirjaimellisesti lukevilla tulla into tuomarille asiasta kertoa. Kevät on tunturissa myös aina erilaisten kohtaamisten aikaa. Mukava oli kohdata vanha Ylläksen kävijä kotipihallani vuosien takaa aivan sattumalta tässä keväällä. Hän tuli katsomaan vieläkö Peltolan talo olisi tarjonnut vanhalle vieraalle majapaikan ja kuka taloa nyt isännöi. Yhden ihmisen satunnainen matka tunturissa oli ollut alku uuden perheen ja kokonaisen lapsikatraan. Perheen kaikilla jäsenillä tuntui olevan jo oma tarinansa luonnon ja tunturien keskellä vietetystä ajasta. Tarinoita ja elämyksiä on varmaan kaikilla hiihtokeskuksilla ympäri Suomen maan, m***a Ylläksellä korostuu jotenkin ympäröivän luonnon suuri osuus näiden kertomuksien sisällössä. Kuten vanhassa Keski-Kaulasen vieraskirjassa joskus todettiin, että tähän taloon on niin helppo tulla niin saman voisi sanoa, että tähän kylään ja tunturiin on myös aina niin helppo tulla.

19/05/2014

Tänään kesä tuli myös Äkäslompoloon ja Ylläkselle. Vaikka tunturit ovat vielä valkeita ja pohjoisrinteet hiihtokunnossa niin kesäinen lämpö hivelee todella mukavasti mieltä. + 22 C astetta tänään ja vaikka viime perjantaina poikajoukkoa ei jäinen järvi paljon innostanut niin tilanne voi muuttua parissa päivässä jos vain lämmin sää jatkuu.

17/05/2014

Aika usein me ihmiset ajattelemme, että eläimet ovat aivan aivottomia otuksia ja ettei niillä ole tunteita lainkaan. Kuvat kertovat jotain aivan muuta, huolenpitoa, uteliaisuutta ja tarkkavaisuutta. Porot ovat vähän niin kuin me ihmisetkin, ensin pitää synnyttää luottamus. Kun juttelet poroille ja liikut rauhallisesti niin huomaat niiden kerta kerran jälkeen olevan tottuneempia sinuun. Osa on todella uteliaita ja yhtäkkiä voit huomata jonkun nuuhkivan sinun selkämystäsi. Olen pari kertaa metsässä todistanut kuinka jotkut yksilöt tulevat todella lähelle aivan kuin olisimme vanhoja tuttuja. Kuva kellokas antoi tarkastella itseään pitkään ja kameran pitkä putki ei häirinnyt sitä lainkaan. Nämä kuvat ovat viime viikolta Muonion metsissä olevalta poroaidalta. Vaikka hiihtokausi on pulkassa niin Lapin luonto herää nyt todella eloon ja muuan muuassa raportteja karhun liikkeistä eri puolilta on tullut.

10/05/2014

Varma kevään merkki. Ensimmäiset vasat ovat syntyneet. 10. toukokuuta on poromiesten mukaan se päivä jolloin vasat alkavat tulla maailmaan. Tämä kaveri on pari päivää vanha ja ihmisen on turha yrittää pysyä sen perässä. Emo huolehtii siitä ja pitää huolen siitä, että kukaan ei tule liian lähelle. Toisinaan emo vieroksuu vasaansa ja voi käydä niin, että joku muu äitihahmoista yrittää ottaa sitten vasan omakseen. Lopputulos on yleensä karu vasan kannalta. Alkuperäinen äiti kun ei vierasta hajua lapsessaan hyväksy ja hylkää sen. Näin se menee ihmisen elämässäkin. Harvemmin äidit vieraita lapsia normaalielämässä hoitoonsa ottavat. Kuva Muonion metsistä torstailta.

07/05/2014

Tästä ei elo ihmisen parane. Auringonlasku eilen illalla Haavepalossa noin kymmenen aikoihin. Paluu Totovaaran kämpälle oli vauhdikas. Lappalaisten haarakarahkaa olisi paikoin tarvittu kun sukset vei miestä eikä mies suksia vaikka teräskantilliset tunturisukset olivat. Ladusta kun ei ollut tietoakaan ja kapeassa kelkan jäljessä oli auraaminen mahdotonta. Lunta on paikoin vielä reippaasti ja kantavan teräshangen päällä on irtolunta n. 10 - 15 cm viime viikon lumisateen jäljiltä.