Vuonna 1953 kymmenen minuutin matkalla Mussalosta Kotkansaareen tuskin kukaan pohti mahdollisuutta lähteä 2020-luvulla Partasten perheyrityksen järjestämälle risteilylle Välimerelle, Karibialle tai vaikkapa Mekong-joelle. M***a tuolloinkin laivalla olijat viihtyivät ja tunsivat, että heistä pidetään hyvää huolta.
Vuonna 1952 Suomessa tapahtui paljon. Järjestettiin olympialaiset, maksettiin viimeiset sotakorvaukset ja juhlittiin Armi Kuuselaa Miss Universumina. Neljäs merkittävä tapahtuma oli, kun kotkalainen nuorimies Keijo Partanen päätti hankkia pienen vesibussin voidakseen kuljettaa työmatkalaisia Mussalon ja Kotkansaaren välillä. Hän sai hakemansa luvat ja aloitti toiminnan kesällä 1953.
Yrittäjänä Keijo teki pitkää päivää, m***a ehti kuitenkin löytää Mussalon naapurisaaresta itselleen elämänkumppanin, nuoren opettajattaren Mailan. Perheen ruokapöytään ilmaantui pian myös uutta sukupolvea, lapset Mikko, Esa-Pekka ja Anu. Vuoromoottoriliikenteestä ei kovin leveää leipää irronnut, joten lisätuloja hankittiin troolikalastuksella.
Lasten tullessa täysi-ikäisiksi Partasilla ryhdyttiin pohtimaan, voisiko yhtiö jatkossa elättää neljä perhettä – ja miten se tapahtuisi. Jo aiemmin vuoroliikenteen rinnalla oli ryhdytty järjestämään isä-Keijon ideoimia uudenlaisia saaristo- ja lauluristeilyjä. Merimatkalla pidettiin tunnelmaa yllä tarjoamalla vieraille lohisoppaa, pannukahvia ja hanurinsoittoa. Risteilyvieraiden haluttiin viihtyvän ja tuntevan itsensä tervetulleiksi.
Lyhyiden saaristoristeilyjen hyvien kokemusten pohjalta perhe päätti ottaa yhtiölle uuden kurssin sekä suunnata katseet Kotkaa ja lähivesiä kauemmas. Kesällä 1983 tehtiin ensimmäiset ulkomaanristeilyt, Kotkasta Viipuriin.
KAHDEN KRISTINAN AIKAKAUTEEN
Risteilyiden suosio vakuutti perheen siitä, että risteilyjä varten tarvittaisiin vesibussin sijaan oikea laiva. Sitä ei tarvinnut etsiä merta edempää tai edes mereltä, vaan se löytyi Saimaalta – m/s Kristina Brahe.
Keväällä 1984 laivakaunotar tuotiin kaikessa hiljaisuudessa Saimaan kanavan läpi Kotkan satamaan ja yhtiön uusi aikakausi oli alkanut. Kristina Brahe ryhtyi valloittamaan Itämeren satamia, kuten Leningrad, Tallinna sekä salaperäinen Kronstadt. Neuvostoliittoon suuntautuvilla verovapailla risteilyillä vieraille voitiin tarjota myös taxfree-tuotteita, joiden myynnistä tuli tärkeä osa yhtiön liiketoimintaa.
Kotka–Viipuri-linjan suosio oli niin suuri, että pian syntyi tarve myös hieman suuremmalle alukselle. Sellainen löytyi 1987 Turusta, Aurajoen rannalta – vuonna 1960 Ruotsin Oskarshamnissa valmistunut s/s Bore. Laivalle tehtiin mittava uudistustyö, jota syttynyt tulipalokaan ei estänyt; sisätilat saivat paljon uudistuksia ja mm. laivan täysin palvelleet höyrykoneet vaihdettiin diesel-moottoreihin. Kun työ oli valmis, yhtiön uusi lippulaiva sai nimekseen m/s Kristina Regina. Samalla myös yhtiö sai uuden, laajenevalle liiketoiminnalle paremmin sopivan nimen, Kristina Cruises Oy.
Kahden laivan ansiosta entistä useammat suomalaiset pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään kokemaan risteilyloman – ja myös todella pitivät kokemastaan. Yhtiö selvisi myös 90-luvun alun lamasta. Siinä olivat avuksi USA:han luodut kontaktit ja sieltä tulleet vieraat, joille järjestettiin Itämeren-risteilyjä Kristina Reginalla. Baltian entisten neuvostotasavaltojen pääkaupungit ja Leningrad-nimestään luopunut Pietari olivat amerikanvieraille eksoottisia kohteita.
1990 luvun puolivälissä Partasen perheen toinen sukupolvi otti entistä näkyvämmän roolin yhtiön toiminnassa, ja esimerkiksi merikapteeni Mikko Partasesta tuli yhtiön toimitusjohtaja.
ENTISTÄ KAUKAISEMMILLE VESILLE
Lähestyttäessä 2000-lukua risteilyillä riitti vauhtia. Lyhyistä lomista Itämerellä otettiin ilo irti ja laivoilla pidettiin hauskaa. Kristina Cruisesin toiminta painottui lyhytristeilyihin Itäisellä Suomenlahdella ja Saimaalla. Yhtiössä uskottiin kuitenkin pitkien risteilyjen läpimurtoon. Asia oli mielessä myös, kun pohdittiin, mikä olisi yhtiön suunta uudella vuosituhannella.
Uuden näkökulman toi Mikko Partasen oivallus Visbyn satamassa, jossa hän näki erään pienen laivan ja sen tyytyväiset matkustajat. Sekä laiva että matkustajat olivat kotoisin Kreikasta. Syntyi ajatus: jos ja kun kreikkalaiset haluavat tulla Itämerelle, suomalaiset asiakkaat voisivat puolestaan risteillä suomalaisella laivalla Välimerellä. Monien suureksi hämmästykseksi idea todella toteutettiin syksyllä 1999. Ensimmäisenä vuonna Kristina Reginalla tehtiin kolme erillistä Välimeren-risteilyä, joilla matkustajat vaihtuivat Malagassa.
KAKSI PÄIVÄÄ, JOTKA MUUTTIVAT SUUNNITELMAT
Pitkien kansainvälisten risteilyjen järjestäminen oli suuri hyppäys pienelle yhtiölle, m***a menestys ja asiakkaiden ihastuminen uudenlaiseen lomamuotoon toi uskoa tulevaisuuteen. Yhtiö päätti siirtää Kristina Reginan ympärivuotiseen kansainväliseen risteilyliikenteeseen. Alkutalvesta 2001 laivaan tehtiin suuria muutostöitä, jotta alus soveltuisi pitkään kansainväliseen liikenteeseen. Vuodepaikkoja valmistui 245 matkustajalle.
Talveksi 2001–2002 Kristina Reginan oli tarkoitus suunnata Punaisellemerelle, m***a syyskuun 11. päivänä 2001 kaikki muuttui. WTC-iskut muuttivat kerralla seuraavan talvikauden ohjelman, kun Punaiseltamereltä ja Välimereltä jouduttiin etsiytymään vakaammille vesille. Muutamassa päivässä laivalle valmisteltiin korvaava talviristeilysarja Kanariansaarille.
Myös Kristina Brahen toiminta koki yllätyksen. Laiva oli jatkanut koko 90-luvun suosittua lyhytristeilyliikennettä Lappeenrannan ja Viipurin välillä Saimaan kanavaa pitkin. M***a vuonna 2002 Venäjä asetti varoittamatta voimaan viisumipakon, joka lopetti Viipurin-liikenteen kertaiskusta. Oli jälleen kerran aika ratkaista iso ongelma. Uudessa tilanteessa suomalaisille tarjoiltiin uusi innovatiivinen kotimaan risteilytuote Keisarien kesäreitti Savonlinnasta Ahvenanmaan saaristoon.
Kristina Regina sai puolestaan uusia ystäviä kaukaisemmilla vesillä. Laivalle muodostui vahva ja uskollinen kanta-asiakaskunta, jonka pohjalle liiketoimintaa voitiin kehittää menestyksekkäästi. Vuoden 2010 loppuun mennessä Vanha rouva oli vieraillut Kristina Cruisesin väreissä kaikkiaan 40 maassa ja 216 eri satamassa Huippuvuorilta Punaisellemerelle ja Länsi-Afrikkaan. Se oli jo melkoinen elämäntyö yhdelle laivalle.
HYVÄSTIT USKOLLISILLE YSTÄVILLE
Vuonna 2010 yhtiö oli jälleen kerran muutoksen edessä, kun voimaan astuivat uudet kansainväliset SOLAS-turvallisuusmääräykset. Niitä Kristina Regina ei enää täyttänyt, koska laivassa oli liikaa puuosia – juuri niitä, jotka loivat laivaan sen ainutlaatuisen tunnelman.
Varustamo päätti korvata kaksi pientä laivaa yhdellä suuremmalla. Se helpottaisi risteilytuotteiden suunnittelua ja keskittymistä kansainväliseen risteilyliikenteeseen yhä laajemmalla alueella. Kristina Brahesta sekä Kristina Reginasta luovuttiin, ja varustamon uudeksi lippulaivaksi löydettiin m/s The Iris itäiseltä Välimereltä. Alus tuotiin Suomeen tammikuussa 2010 pakkasten paukkuessa ja laaja kunnostustyö aloitettiin heti. Laivaan rakennettiin mm. uusi maisemasauna sekä suomalaistyppinen kahvila. Uudistumisen kruunasi uusi nimi m/s Kristina Katarina.
TAPAHTUMIEN VYÖRY JOHTI PERUUTTAMATTOMAAN MUUTOKSEEN
Uusi laiva antoi mahdollisuuden toteuttaa suomalaisia lomaristeilyjä entistä kauempana ja tarjota entistä parempaa palvelua. Talvikausi 2010–11 risteiltiin Punaisellamerellä ja kesäksi siirryttiin pohjoisille vesille Huippuvuoria myöten.
Alkuvuodesta 2011 tapahtui kuitenkin jotain, mikä muutti yhtiön varustamotoiminnan suunnan peruuttamattomasti. Syttyi arabikevät. Tapahtumat lähtivät tälläkin kertaa vyörymään, kun varustamon laiva oli kriisialueella, nyt Punaisellamerellä. Kristina Katarina ja sen mukana olleet risteilymatkustajat ja suomalainen henkilökunta saatiin nopeasti Suezin kanavan kautta Välimerelle, m***a suunniteltu pitkä risteilysarja Punaisellamerellä jouduttiin peruuttamaan. Se oli yhtiölle iso isku.
Juuri hankittu laiva oli ollut kallis investointi, jonka oli tarkoitus maksaa itsensä pääasiassa Välimeren risteilyillä. Nyt koko Välimeri oli epävakaata aluetta, ja esimerkiksi Libyassa sodittiin. Samaan aikaan toimintaa rajoittivat myös pitkittynyt kansainvälinen finanssikriisi ja Suomen talouden raju rakennemuutos.
Kristina Katarina ehti viedä talvikausilla 2011-2012 ja 2012-2013 suomalaisia risteilyvieraita suomalaisella laivalla Atlantin yli Karibian lämpöön. Karibian-risteilyjen oli tarkoitus saada jatkoa myös seuraavana talvena, m***a yhtiö joutui kuitenkin marraskuussa 2013 toteamaan, että risteilytoiminta Suomen lipun alla olevalla laivalla ei ollut enää taloudellisesti mahdollista.
Tunnelma yhtiössä oli haikea, kun yhtiö joutui luopumaan varustamotoiminnasta. Kristina Katarina myytiin 31.12.2013, ja pitkälti toista sataa suomalaista merenkulkijaa joutui jättämään hienon työpaikkansa. Monien työsuhde oli kestänyt yli kaksikymmentä vuotta.
YHTIÖLLE UUSI KURSSI, TOIMINTA-ALUUEKSI KOKO MAAILMA
Raskaiden aikojen jälkeen Kristina Cruises päätti jatkaa sitä, minkä se osaa paremmin kuin kukaan muu – korkeatasoisten ja tunnelmaltaan ainutlaatuisten risteilyjen järjestämisen suomalaisille eri puolilla maailmaa. Oli aika siirtyä hieman toisenlaiseen rooliin ja aloittaa toiminta vahvana, mittavan kokemuksen omaavana, risteilylomiin erikoistuvana matkanjärjestäjänä.
Suosituimpia Kristina Cruises -risteilyjä ovat nykyään kulttuuria ja kulinarismia yhdistävät Keski-Euroopan jokiristeilyt. Myös Välimeren risteilyillä on tarjonnassa tärkeä rooli. Atlantin aalloilla voi puolestaan seilata vaikkapa Britannian ympäri, Norjan rannikolla, Islannissa tai Kanarialla.
Itämeri on edelleen yhtiön vahvaa aluetta: Ropax-lyhytlomilla matka Saksaan taittuu matkustajarahtilaivoilla, joilla tunnelma on kotoisampi ja merellisempi kuin autolautoilla. Pohjois-Saksassa odottavat opastetut kierrokset eri kaupungeissa. Kaukaisempia kohteita kaipaaville on tarjottu vaihtoehtoja Karibialla, Kaukoidän joilla, Kanadan suurilla järvillä, Amazon-joella, Etelämantereella ja Australiassa asti.
Kristina Cruisesin tarinaa ovat vahvasti kirjoittaneet yhtiön lukuisat työntekijät, jotka ovat vuosikymmenten varrella olleet osana tekemässä ainutlaatuisia risteilyelämyksiä risteilyvieraille. Ne elämykset ja matkakokemukset ovat jääneet rakkaiksi muistoiksi niin tuhansille asiakkaille kuin yhtiön työntekijöillekin. Nykymuotoista toimintaa jatketaan tällä tutulla polulla; matkanjohtajat ja henkilökunta maissa tekevät huolella paneutuen ja vahvalla ammattitaidolla elämyksiä, joihin halutaan palata yhä uudelleen.
Kristina Cruises Oy toteuttaa yhä samoja perheyrityksen perusarvoja, jotka sillä oli jo yhtiötä perustettaessa, vaikkei niitä silloin vielä ylös osattu kirjatakkaan:
Toimimme vastuullisesti, inhimillisesti ja ennakkoluulottomasti.
