11/03/2024
Pitkä tarina (pahoitteluni siitä)
Portugalinkierroksemme saatiin loppuun yhtä hienoissa merkeissä kuin se lähtikin. Säät suosivat, vaikka portugalilaisittain ajateltuna säätyyppi oli yllättävän kolea (lämpöä alle 20 astetta) ja sateinen. Onneksi suomalaiset osaavat pukeutua sään mukaan ja ajoittaiset sadekuurotkaan eivät käytännössä estäneet retkeilyä.
Ennen matkaamme oli Portugalissa Atlantin matalapaineista satanut varsin runsaasti, joten maisema oli täysin vihreä ja kasvillisuus korkeaa, mikä jonkin verran myös haittasi lintujen löytymistä.
Kun kevät tuntui kylmänpurkauksen vuoksi hieman viivyttelevän, niin monien lajien ensiyksilöt olivat juuri saapuneet, mainittakoon vaikka (iberian)keltavästäräkki (17), tervapääsky (2), alppikiitäjä (1) ja vaaleakiitäjät, joiden ensiyksilöt näimme yhtenä parvena (45) lintua vasta 7.3. Pikkukotkia näimme vain 5 ja liitohaukkoja 2, joten nekin olivat selvästi vasta saapumassa. Liroa, hietatiiraa, nummikirvistä ja rusotaskua emme havainneet vielä lainkaan, vaikka ajankohta olisi ollut varsin sopiva ja aiemmin olemme näitä havainneet. Joku kertoi, että Afrikan puolella olisi ollut sateisempaa ja tuulien puolesta huonoa muuttosäätä, mikä selittänee muuton hitaan käynnistymisen.
Toisaalta matkan ajankohtana olivat monet lajit jo poistuneet Portugalista pohjoiseen tai vuoristoon aiemman lämpöaallon mukana, sillä esimerkiksi töyhtöhyyppää, vuorikirvistä, sepelrastasta, kulorastasta, punakylkirastasta, pajusirkkua ja hanhikorppikotkaa emme nähneet lainkaan ja kapustarintojakin vain kaksi.
Kalliopääskytkään eivät olleet vielä siirtyneet vuorille, joten niitä taas laskimme selvästi enemmän kuin esim viime vuonna. Samoin mustapyrstökuirit ja pronssi-iibikset olivat vielä paikalla tuhatmäärin lähtökäskyä odottamassa.
Kaiken kaikkiaan matka oli taas mielenkiintoinen, opettavainen ja ennen kaikkea erilainen. Joillain matkoillamme olemme kärsineet kuivista pelloista ja järvistä, nyt taas oli paikoin liikaakin rehevyyttä ja vettä vaikkapa hiekkateillä, mitkä ovat täällä yhtä liejuisen hankalia kuin Espanjassakin ja paikoin estivät etenemisen.
Lajilista karttui taitavan ryhmän ansiosta matkan aikana mukavasti ja päätyi 191 lajiin, mikä oli muutama vähemmän kuin viime vuonna, m***a toisaalta enemmän kuin sitä edeltävinä vuosina. Moni laji nähtiin yhden tai muutaman havainnoitsijan silmin, m***a reilu 180 lajia oli kutakuinkin kaikkien nähtävissä. Perusretkeilyn ohessa kävimme matkan varrella katsomassa eri tavoin tietoomme tulleita harvinaisuuksia mm taigakirvisiä, sinisiipitavin, amerikantukkasotkan, 7 ruskosotkaa, kaksi kruununokikanaa, alppirautaisen. Keijuja näimme yhteensä 18, joista 17 merikeijutyyppistä ja yhden isomman etelänkeijutyyppisen (oli ilmoitettu etelänkeijuna ennen ja jälkeen havaintomme). Matkan yksi erikoisimmista havainnoista oli supisuomalaiseen tapaan laulellut hernekerttu, mistä saimme myös lyhyen näköhavainnon ennen kuin se katosi kasvillisuuden sekaan. Lajihan on Portugalissa harvinaisuus.
Ensimmäisen päivityksen ja aiemmin mainittujen lisäksi havaittiin mm 14 mustakaulauikkua, 11 baleaarinliitäjää, 2 pikkuhaikaraa, lapasotka, valkopäähansuja 5, sulttaanikanoja 17, kaukaisia isokihuja 5 ja pienempiä (sp)2, minervanpöllöjä havaittiin 14, joista kaksi viihtyi ja innokkaasti huuteli hotellimme parkkipaikalla Portimaossa, iberianvihertikkoja löytyi lopulta yhteensä 9, ruostepääskyt (vain 19) olivat vasta tulollaan, ruskokerttuja havaitsimme 13 ja lännen rusokerttuja 4 (tulossa), ruokokerttusia oli saapunut 2, rautiainen myös yllätti vuoristo-osuudellamme, alppivariksia oli vakiopaikallaan 30, vahanokkia näimme kolmena päivänä yhteensä 85 (sahelinvahanokkia 0), kultapiispoja Evoalla peräti 600 useassa isossa parvessa ja mustapääkutojia 65. Viktoriankaijasia löytyi tutulta paikalta vajaa 30, kauluskaijoja 3 ja riisimainoja 9.
Kaikenlaista muutakin mukavaa näimme matkallamme paikallisen kasvi- ja kukkamaailman lisäksi mm perhosia, egyptinmungoja, pillerinpyörittäjiä, kilpikonnia, sammakoita ja yksi erikoisemmista oli täysin valkoinen, leukistinen varpunen.
Näistä enemmän, kunhan matkakuvakansio valmistuu ja matkalla mukana olleet saavat bloginsa julkaistua.
